Viime vuonna matka kaakkkois-Aasiaan alkoi matkatavaroiden keräämisellä junamatkan varrelta Kuala Lumpurista.

Tänä  vuonna Teneriffan eteläiselle lentokentälle saapui viivästysten jälkeen neljä väsynyttä Marttilaa, kaksi rinkkaa ja yksi tägitön matkalaukku. Äidin laukku on tällä hetkellä jossain tietämättömissä.

Onneksi kengät oli pakattu isän matkatavaroihin ja täällä on lämmin!

Kompressor, Rataskaevu 3, 10123 Tallinn

Puhelias levykauppias Aleksander Nevskin katedraalin pihalla yritti neuvoa tietä johonkin rockbaariin, jonka sijaan löysimme tämän opiskelijapaikan. Atmosfääriltään se on kaukana turistimestoista. Lauantain alkuillassa paikalla oli lähinnä nuoria paikallisia. Kaikki söi lettuja tai pannareita, jotka vaikuttavat olevan paikan juttu. Neljä janoista tyytyi bisseen tällä kertaa. Flickrin kuvahaku löysi hyvin kuvaavia kuvia paikasta.

Vana Villem Pub, Tartu mnt 52, 10115 Tallinn

Otettiin sunnuntaina kakkosen ratikka ja ajettiin päättärille. Paluumatkalla jäätiin pois bussiaseman lähettyvillä ja löydettiin mainiot Seljanka keitot tästä kodikkaasta pubista. Bonuksena alkometri eteisessä ja Gösseriä hanasta. Syrjäinen sijainti jo takaa, että täällä puhutaan lähinnä viroa ja venäjää.

Popular, Vana-Viru 6, 10111 Tallinn

Viimeiset drinkit ennen laivamatkaa oli tarkoitus nauttia hieman lähempänä satamaa. Paikan lattemaisuus houkutteli kuitenkin astumaan sisälle ja bonuksena kahvin ja hehkuviinin kaveriksi sai tilata vesipiipullisen itämaista makutupakkaa. Pehmeää kuin sametti ja aivan yhtä haitallista terveydelle kuin tavallinenkin rööki.

Toisin kuin Suomessa, Virossa useimmissa paikoissa on ilmainen ja toimiva WLAN.

I do remember watching some episodes with my father. Either one of us remembers which season or when.

However this post is about the movies so television series aside. Movies worth watching are in bold. Spoilers ahead!

My top eleven Star Trek movies are:

1. Star Trek 2009 (11th):
   I saw it two times with older movies in between. That gives me enough calibration to call this the greatest Star Trek movie ever made. First, it’s full of one-liners from the past movies. Second, it’s the most distorted time warp they’ve made so far. Third, it’s flawless.
2. Undiscovered Country (6th):
   Originally VI was supposed to tell the story of young Kirk and buddies but cast and crew disagreed. I’m glad they did, because this is by far most inspiring and well flowing Trek they’ve made with original cast. Plot is centered around people, not time-travel or other mystical new technology.
3. Star Trek the Motion Picture (1st):
   There is certain sense of over-stretched pilot for a television series. That aside it gives pretty good first impression on the Trek universum. Minutes long flying around of Enterprise at the beginning is something I actually missed from 2009 Trek.
4. Wrath of Khan (2nd):
   Khan requires no introduction and entitles a status of a cult classic. Kirk suddenly has a son? This rotten addition to plot actually works quite well as an extra spice in the Undiscovered Country.
5. First Contact (8th):
   Borgs are awesome.
6. The Voyage Home (4th):
   Hilarious. I understand funny collisions with present day earth. But whale aliens are too sad to be funny.
7. Generations (7th):
   They just had to get Kirk on screen one last time.
8. The Search for Spock (3rd):
   Nimoy… er Spock didn’t die. His resurrection made US box office number-one and $76,471,046. They say economy in Trek universum is not based on money.
9. Insurrection (9th):
   Apparently even Picard needs a love story. Mr. Data saves this propaganda mash-up from total disaster.
10. The Final Frontier (5th):
    Oh my god. Literally.
11. Nemesis (10th):
    No commets. Don’t watch it.

And then some Google Trivia: Where do you get if you search Star Trek movies with roman numeral?

• “Star Trek III“: http://en.wikipedia.org/wiki/Proto-matter
• “Star Trek VI“: http://en.wikipedia.org/wiki/Colonel_Worf

Puhun paluusta videokuvauksen maailmaan, koska se ei varsinaisesti ole mitään  uutta. Olinhan puolitoista vuotta paikallistelevisiollta töissä. Suurin osa siellä tehdystä videoedioinnista oli tietenkin paikallistelevision arkea. Työn takia vapaa-ajan kuvaus ei ollut suurin intohimoni. Forssavision jälkeen innostusta jarrutti videokameran puute.

Puute, joka korjaantui Thaimaan matkan loppusuoralla, kun ostin Singaporesta uuden digikameran itselleni. Samsungin NV100HD kamerassa on pokkariksi harvinaisen käyttökelpoinen 720p:n HD-laatua tallentava videokuvaus. Kamera on tallentanut videota siitä lähtien ja olen viimeinkin saanut materiaalista jotain muutakin kuin maksimissaan puolentoista minuutin pätkiä Flickrin täytteeksi.

Video on kuvattu Töpseli-klubilla Monkissa paria viikkoa sitten. En ollut huomannut houkutella ketään kaveriksi, joten seuran pitämisen sijaan otin kassillisen videota, joka muotoutui ylläolevaan muotoon. Videota tekisi mieli vielä hienosäätää, mutta päätin, että se on muutaman vuoden tauon jälkeen ihan passeli.

Tätä aiemmin olin julkaissut samaisessa Vimeo-palvelussa muutaman bootlegin Forssan Tyykijatseilta. Pekka Toivasen ja Junnu Aaltosen kvartetit soittivat taianomaisen taidokasta jatsia ja videon äänenlaatu ei anna mestareille heidän ansaitsemaansa kunniaa. Mutta olen parhaani tehnyt. Tätä uudelleensyntyneen Forssavisionkin pitäisi tehdä jonkun käsittämättömän Internet-konsultoinnin sijaan!

Uneksin tietenkin Canonin 5D mkII:sta joka kerta kun näen jotain sillä kuvattua matskua. Järjestelmäkameran optiikka ja valovoima yhdistettynä teräväpiirtovideoon on jotain, jonka keksimistä olisi sietänyt jouduttaa jo aikoja sitten.

Editointipöydällä luvassa (?) Thaimaan kuvakollaasi ja Dreamhallin Open-decksit. Tekisi mieli myös opetella hieman After Effectsiä, jolla voisi luoda mielettömiä visuja näiden rakeisten videoiden päälle.

Kaksikielisessä palvelussa kuka tahansa voi tehdä omannäköisen vaalimainoksen ja kertoa siitä lähettämällä mainosta esimerkiksi Facebookin välityksellä ystävilleen. Täten erityisesti nuoret äänestäjät saadaan osallistumaan kunnalliseen päätöksentekoon äänestämällä kuntavaaleissa.

Oma panokseni palvelun suunnittelussa ja toteutuksessa oli suhteellisen suuri kokonaistyömäärään nähden. Tämän palstan tarkoitus ei ole esitellä muiden töitä, joten kerron lähinnä omasta osallisuudestani projektiin.

Palvelun ikkuna käyttäjälle on Flashilla ja vahvasti AS3 olioilla toteutettu käyttöliittymä mainosten luomiseksi. AD Emma Jämsä suunnitteli ulkoasun ja hahmojen kuvitukset Adobe Illustratorissa, josta olen siirtänyt ne vektoreiksi Adobe Flashin puolelle. Valmiit mainokset tallennetaan XML-muodossa ja kuvina palvelimelle, josta ne luetaan taas Flashiin muokkauksen tarpeessa.

Palvelun sydämessä sykkii Ruby on Railsilla toteutettu sovellus, joka tarjoilee sivut kävijöille, tallentaa mainokset ja hoitaa liikennettä esimerkiksi Facebookin suuntaan. Rails-applikaatiota alettiin rakentamaan, kun palvelun Flash-käyttöliittymä oli loppusuoralla. Isoin työ tehtiin yhdessä viikonlopun työrupeamassa, johon osallistui Rails Rumble suorituksista tutut Matti Paksula, Juha Suuraho ja Arttu Tervo.

Palvelussa pystyy luomaan uusia mainoksia kirjoitushetkellä, koska se osallistuu erääseen kilpailuun, mutta kilpalun jälkeen jäljellä on enää galleria luoduista mainoksista, kunnes palvelinta ylläpitävä Kuntaliitto päättää sulkea palvelun.

Kaikki osallistujat kuuntelevat korva tarkkana ja kaikilla on jotain sanottavaa. Katossa roikkuva dataprojektori ei loista kohti huoneen takaosaa, sillä kaikilla osallistujilla on mäkit, joiden VGA-portit Steve vaihtoi DVI-porteiksi, kun PC-miehet miettivät vielä ostaako AMD:n vai Intelin prosessori rumiin koteloihinsa.

Keskustelua ylläpidetään vapaamuotoisilla esityksillä, jotka jollain tapaa liittyvät Ruby-ohjelmointikieleen. Tutustumiskierroksella useimmat osallistujat myöntävät PHP-menneisyytensä mumisten ja vannovat sen jälkeen silmät säihkyen Ruby on Railsin nimeen. Osa kertoo kehittävänsä web-ohjelmistoja sen avulla jo kokopäiväisesti ja prikaati on mainio paikka kuulla muista Rubyn ympärille kehittyvistä mielenkiintoisista tekniikoista.

Ensimmäinen esitys kertoo Youtube-videoita jukeboksin tavoin soittavasta Youkebox-palvelusta. Palvelu itsessään on ihan huippuhyvä idea, mutta huoneessa olijoita kiinnostaa alustaksi valittu Railsin sukulainen, Merb. Tiskijukan työstä eläköitynyt pääkehittäjä Pirkka kertoo uteliaille tuomionsa Merbin ja DataMapperin kypsyydestä oikeaan käyttöön. Etenkin jälkimmäisen kanssa on saanut tapella oikein toden teolla.

Youkebox on lastattu rankasti javascriptillä, jonka kehittämistä on auttanut huomattavasti JSLint niminen validaattori. Kannattaa laittaa korvan taakse ja kokeiluun, kuten myös O’Reillyn kirjan nimeltä Javascript The Good Parts. A List Apart kirjoitti juuri hyvän tutoriaalin rikkinäisen tai kummallisesti toimivan javascriptin korjaamisesta eri selainten kehittäjätyökalujen debugger ja breakpoint ominaisuuksilla. Prikaatissa keskustelua kuumensi myös Railsin mukaan bundlatun Prototypen ja sen kevyemmän kilpailijan jsQueryn vertailu. Henkilökohtainen visiittini Django-maailmassa opetti, että jsQuery vaikuttaa monella tapaa miellyttävämmältä vaihtoehdolta Protytypen tilalle.

Vaihtoehtoisten frameworkien esittely jatkui Sinatralla, jonka luotettavuus Merbin tapaan kärsii sen nuoresta iästä Railsin varjossa. Sinatran valtiksi lasketaan kuitenkin sen keveys, koska koko aplikaation voi kirjoittaa yhteen tiedostoon. Jos suunniteltu projekti tekee vain yhtä asiaa niin Sinatraa kannattaa harkita. Etuna yhden tehtävän PHP-sivuihin ruby gems kirjastosta asennettava Sinatra ei vaadi edes Apachea.

Testaus on varmasti yksi kestoaihe, josta kultainen keskitietä ei ole niin helppo kertoa. Yksi Railsin suurimpia etuja on lähes saumattomat yksikkötestit, mutta käytetäänkö niitä oikeasti? Tässä porukassa vaivaantunut vastaus oli: kyllä ja ei. Ketterässä ohjelmistokehityksessä testien kirjoittamiseen käytetty aika korvautuu viimeistään käyttöönoton yhteydessä tai jos projektiin tarvitsee kirjoittaa koodia pitkän väliajan jälkeen. Jos resurssit ovat pienet niin testejä voi rajoittaa koskemaan lähinnä Modeleita ja silloinkin niitä alueita, jotka todennäköisimmin tulevat feilaamaan. View-testien kirjoittaminen projektin alkuvaiheessa aiheuttaa todennäköisesti suotta harmaita hiuksia ilman mainittavaa hyötyä. Jälleen niukkojen resurssien kanssa testaa vain esimerkiksi javascriptin toiminnan kannalta tärkeät elementit.

Saimme osaksemme myös yhden spontaanin esityksen siitä minkälaisia jälkeläisiä eri geenit synnyttävät erilaisissa tilanteisas. Rubyn ja ImageMagickin avulla tietenkin. Prikaatin ja ilta-Nepalilaisen ruuan jäljiltä suurin osa porukasta liukesi kohti unten maita Helsingin yöelämän sijaan. Näppäiltyään epäilemättä ensin muutamia illan aikana tulleita ajatuksia.

Turusta kajahtaa

Olemme käynnistämässä samankaltaista tapahtumaa Turkulaisille Internetin tekijöille. Kävijäkunta on toki laajempi, koska olemmehan siinä humanistisemmasta pääkaupungista. Lähtölaukaus on annettu, mutta nimen puutteessa en halua kertoa vielä enempää.

Tässä kirjoituksessa esittely merkittävimmistä muutoksista, ominaisuuksista ja puutoksista.

1. WordPressin tarina alustana on lopuillaan. Kunhan saan tämän tyydyttävään kuntoon niin alan rakentamaan omaa blogialustaa joko Railsin tai Djangon
avulla.

2. Blogikirjoitukset eivät ole enää ainoa muuttuva sisältö sivulla. Tuotan jatkuvasti materiaalia monen moneen erilaiseen verkkopalveluun ja tähän asti en ole erityisemmin koonnut tuota materiaalia mihinkään. Nyt meillä on:

Automaattinen kymmenen kuvan striimi lataamistani kuvista Flickr-kuvapalveluun. Kyseistä kuvapalvelua hyödynnetään kirjoituksissa muutenkin paljon aktiivisemmin tästä lähin. Lukuunottamatta ehkä tämän kirjoituksen kaltaisia kuvituskuvia.

Sensuroimattomat statustiedotteet Jaikusta, Twitteristä ja Facebookista.

Herkulliset linkit Del.icio.us palvelusta. Myönnän, että tällä saralla ei ole pariin kuukauteen tapahtunut paljoa, mutta se laitettakoon Thaimaan matkan piikkiin.

3. Uusi ulkosu noudattaa sitä varten räätälöityä Gridiä. Kahdella palstalla ja Wordpressin ikävillä rajoituksilla tämä ei ikävä kyllä tuo vielä paljoa silmän iloa. Blogissa käytetyt kuvat eivät myöskään seuraa gridin käyttämiä suhteita, joten kaikki ei ihan vielä ole kohdallaan. Mutta taustalla näkyvästä Photoshopin peruspatternista näkyy, että mihin suuntaan ollaan menossa.

Ikoneita!

4. Sisältö löytyy helpommin, vaikka etusivun listausta on vielä korjailtava. Nykyisen kaltainen kilometrin pituinen listaus tappaa mielenkiinnon hetkessä. Ehkä pitkistä jutuista pitäisi tehdä lyhyet ingressit? Tai sitten käyttää hyväksensä Gridiä ja paria AJAX-kutsua, kun saan blogin uudelle alustalle. Kaikkia juttuja ei ladattaisi heti ensimmäiselle kerralla vaan sitä mukaan kun niitä availee otsikoista.

WordPressin ikivanhasta asennuksesta johtuen kategoriat toimivat vielä hetki sitten tageina. Nyt kategorioita on karsittu ja kirjoitukset löytyvät aihepiireittäin paljon loogisemmin. Alareunassa on lueteltu seitsemän suosituinta kategoriaa.

Luulen, että sivun alaosa tulee vielä muuttumaan ehkä muodoltaan ja sisällöltään. Oikean reunan palsta on luonnollisempi paikka navigoida eteenpäin sivulla, kun taas alaosasta löytyisivät linkit ulkopuolelle. Tällöin Delicious ja Teemat vaihtaisivat paikkaa.

Yritän tehdä sivusta paljon lyhyemmän kuin nykyinen versio, jolloin ihmiset saattavat jopa törmätä alaosaan. Ehkä sivuttaa pitkiä juttuja?

Onko kenelläkään ideaa miten arkistot voisi esittää fiksummin kuin kuolettavan tylsinä kuukausilistauksina?’

Kommentteja otetaan vastaan.

Update: Tämä olikin näemmä järjestyksessään neljäs uudistus.

Korjattavaa on paljon. Otsikot bugaa enkä uskalla kuvitellakaan miltä tämä näyttää IE:llä. WordPressin teemaa on vain niin paljon helpompi muokata, kun se on julkinen. Tämähän on myös eräänlainen hiekkalaatikko uusien juttujen testaamista varten.

Arki ja kaikki kysyvät miten matka meni ja millaista oli. Kerron kaksi hieman erilaista kohokohtaa.

Ensimmäinen sattui noin viikon jälkeen, kun olimme asuneet jo muutaman päivän viidakon rehevän vihreyden keskellä. Olen pari vuosikymmentä tapellut joka kevät ja kesä allergian kanssa. Hengitystiet menevät tukkoon ja ajatus lukkoon samalla kun suomen luonto herää kukkaan. Well, lähempänä päiväntasaajaa ei ole näitä huolia. Anti-histamiinit nautittiin lähinnä hyttysenpistoja varten, sekin enemmän tottumuksen voimasta kuin pakosta. Täytyy kyllä myöntää, että saasteiset ja pölyiset metrotunnelit ja huonosti ilmastoidut bussilaiturit aiheuttavat oireita varmaan missä tahansa.

Toisen kohokohdan tajuaminen tapahtui ehkä parin viikon jälkeen, kun yritimme muistaa mikä viikonpäivä tai päivämäärä yleensäkään on. Elän normaalisti kalenterin mukaan,  päivät, tapaamiset, viikonlopputekemiset ja muistutukset on kaikki ylhäällä. Ei siksi etten unohtaisi mitään, vaan siksi ettei minun tarvitsisi koko ajan miettiä missä pitäisi olla seuraavaksi. Erityisesti Tonsailla ja Lao Liangilla edes kellonajalla ei ole paljoa painoa, viikonpäivästä puhumattakaan.

Eikä sillä, että olisin jotenkin jouluvastainen ihminen, mutta tunsin tiettyä mielihyvää koodata vielä täyttä häkää 23. päivä ja rekisteröidä verkkotunnuksia jouluaattona. Sen sijaan että olisin viikkoa ennen joulua antautunut jonkinlaiseen hysteeriseen joulunodotustilaan — mielessä loma, ruoka ja lahjat.

Olihan se ensimmäinen liidaus Lao Liangilla (thaigrade 5) ja leap of fate (thaigrade 6c) Tonsaillakin tietynlaisia kohokohtia, monta muuta hyvää reittiä mukaanlukien. Muutaman kerran olisi ehkä voinut paiskia itsestään sen piirun verran enemmän ilman köyteen tulemista, mutta ehtiihän sitä vielä kiipeämään hiki pytyssä.

Elämä ilman kalenteria jättää joitakin tyhjiä kohtia, joita lomareissulla on todella mielekästä paikata lukemalla:

• Gregory David Roberts: Shantaram (kotisivu, wikipedia spoilers!)
  Helsinki-Vantaan lentokentältä tarttui mukaan fiktiivinen omaelämänkerta, joka kertoo kaiken ja enemmän Intiasta ja ihmiskunnasta. Pakkolukemista kaikille vähänkään meikäläisen tyyppisille ihmisille.
• Michael Crichton: Next (kotisivu)
  Tämä ei ole kirjailijan parhaimpia romaaneja, levätköön hän rauhassa. Nautin State of Fearin (Pelon ilmasto) trillerimäisestä faktakoneesta, mutta Nextissä on menty hieman liian pitkälle. Shantaramin jälkeen tämän kahlasi kyllä aika pikapikaa läpi.
• Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) (wikipedia)
  Palattuamme Tonsaille, löysin tämän suomenkielisen pokkarin resortin hyllystä ja vaihdoin sen Crichtoniin sen luettuani. Lukeminen jatkuu hektisessä Suomessa, mutta arvio tähän mennessä on melkoisen sanaton. Kirjailijan ajatusvirta pyörii mitä ihmeellisintä vuoristorataa palaten aina punaiseen lankaan, perheeseen. Ne kenelle tätä suosittelisin ovat sen varmaan jo lukeneetkin.

Bloginikin sai kokonaan uuden merkityksen, kun tätini kysyi, että joko aarteenetsijät ovat palanneet kotiin. Olkoot blogini tästä lähin pyhitetty aarteenetsinnälle. Enemmän ehkä sen henkisen arvoaarteen kuin euroilla mitattavan.

Kiitoksia matkakertomuksen lukijoille ja kommentoijille. Kop-khun kup!

Lao Liang on erilainen. Saarta hallinnoi vain yksi majapaikka ja sekin majoittaa vieraat ylellisiin telttoihin. Kaikki saaren rakenteet on tehty luontoa silmällä pitäen ja betonia säästellen. Tämän kaiken luettelin jo ennen matkaa, mutta mitä odotti paikanpäällä: seesteinen rauhallisuus.

Ei myyjiä, ei tuputusta, ei jätekasoja, ei ruuhkia, ei autoja tai jatkuvaa veneliikennettä. Hintaan sisältyvä ruoka oli välistä todella tulista, mutta yleisarvosananltaan varsin hyvää. Voi sanoa, että jokainen saaren noin kolmestakymmenestä asukista oli kuin naapuri kotipihasta. Eristys ja telttatunnelmaoli omiaan myös turvallisuudentunteen herättämiseen. Tavaransa saattoi jättää telttaan päiväksi, eikä niitä tarvinnut raahata koko ajan mukana.

Saaren toimintaa pyörittää ilmeisesti pieni Thaimaahan asettuneiden länsimaisten joukko. Sama joukko osallistuu paikallisten työntekijöiden kanssa pieniin askareisiin rikkaruohon nyppimisestä vieraiden kiipeilyopastukseen.

Kiipeilystä puheenollen, reitin sai valita vapaasti ilman ruuhkia ja ramppaamista. Pultteja ja slingejä ei ole säästelty reittejä tehtäessä. Suurin osa pulteista oli titaania punaisella liimalla, joka ymmärtääkseni on parasta turvallisuutta mitä on tarjolla. Rannan reiteissä riittää valinnanvaraa vaikeustason ja pituuden mukaan. Tarjolla on useampi multi-pitch reitti, joista yksi kiipeää saaren katolle viidakkoon. Uusia reittejä avataan jatkuvasti. Kiipeilyn jälkeen varusteet saattoi jättää maton päälle ja vetää sateensuojaan jyrkänteen alle ja siellä ne olivat seuraavanakin päivänä. Luksus!

Harmi ettemme ehtineet melomaan saarta ympäri, koska merenkäynti oli parina aamupäivänä turhan voimakasta. Jonkinverran pääsi kuitenkin kokeilemaan hintaan sisältyviä kajakeita, snorklausta ja jopa sulkapalloa. Mukavaa vaihtelua kiipeilyyn

Kokemusta Thaimaan saarista ei ole paljoa, mutta luulen, että osa on rannikon turistikohteita rauhallisempia. Tämänkaltaista zenimäistä hiljaisuutta ja turvallisuutta niistä tuskin kuitenkaan kannattaa hakea.

Hyvää joulua 2008! Vaikka joulu ei paljoa täällä näy tai haise niin kotosuomessa odotus taitaa olla viimeisimmillään. Kuvassa kansainvälisiä ohjeita joulun viettoon: kiltit lapset eivät kuuntele, katsele tai puhu tuhmia.

Terveisin, 1237 askelta Tiikeriluolan temppelin huipulle.