Kaikkihan tietävät, että kivissä on eroa. Siten myös kallioissa on eroa, jonka huomaa erityisesti, jos niitä pitkin kipuaa ylöspäin. Jotkin kivet ovat pehmempiä ja toiset terävämpiä. Joissakin paikoissa kiveen syntyy täydellisiä otteita, kun taas muualla turvaudutaan lähinnä halkeamiin.

Yksi asia on varma. Oikealla kalliolla kiipeileminen voittaa sisäseinät ylivoimaisesti. Siksi olemme täällä, missä kalliota on enemmänkin kuin kuuden viikon loman tarpeiksi. Kivi ei raasta sormia, kuten suomalainen graniitti ja siinä on paljon miellyttäviä otteita, ainakin helpommilla reiteillä.

Aloitimme heti, kun olimme saaneet kamat sisälle bungalowiin. Muutama päivä meni pari-kolme nousua päivässä per äijä. Aluksi helpompia ja pikkuhiljaa siirtyen vähän vaikeampiin seiniin. Tero edellä (leading) ja minä perässä (yläköydellä).

Kunnes koettiin pieni takaisku ja tiputin hankalalla Eagle Wallin kalliolla Teron varmistuslaitteen muutaman metrin alas rantakivikkoon. Silminnähtävää vikaa siihen ei tullut, mutta rakenne voi olla murtunut salakavalasti sisältä ja tilalle pitää ostaa uusi. Vaihtoehdot ovat hieman vähissä paikallisissa liikkeissä.

Onneksi apu ja lisäseura saapui juuri sopivasti Tampereelta.  Teron kiipeilykerhon jäsen Veli-Matti tuli jo toistamiseen etelä-Thaimaan kallioille ja kiipeily saattoi jatkua. Kiipeilykuviakin on luvassa lisää, kun yksi mies on koko ajan vapaana köydestä.

Minä en ole erityisen kova kiipeilijä, joten tekstissä voi olla paljonkin asiavirheitä. Lisäilen reittien ja seinien nimiä ja gradeja, kun saan topokirjan ja Teron samaan tilaan netin kanssa.